Panostetaan mielenterveyspalveluihin

Diagnosoidut mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet Suomessa viime vuosien aikana. Voimme todeta, että kyse on ilmiöstä, johon on kiinnitettävä erityistä huomiota. Myös käynnissä oleva koronaepidemia on lisännyt ihmisten kokemaa yksinäisyyttä ja monen mielenterveys on koetuksella.

Tulevalla valtuustokaudella helsinkiläisten mielenterveyspalveluihin on panostettava.

Kun puhutaan mielenterveysongelmien ennaltaehkäisystä ovat matalan kynnyksen mielenterveyspalvelut oleellisia.

Helsingissä on viime vuosien aikana perustettu matalan kynnyksen mielenterveyspalveluita tarjoavia Mieppi-toimipisteitä Myllypuroon ja Kalasatamaan. Vaikka Miepit palvelevatkin jokaista helsinkiläistä, tulevalla vaalikaudella Miepin toimipisteet tulisi laajentaa jokaiseen ilmansuuntaan eli myös Pohjois- ja Länsi-Helsinkiin.

Oleellista mielenterveyspalveluissa on myös jatkohoidon varmistaminen heille, jotka sitä tarvitsevat. Helsinkiläisen hoitoketju vaativimpiinkin mielenterveyspalveluihin tulee olla mahdollisimman saumaton.

Tämän päivän lisäeurot mielenterveyspalveluiden parantamiseen maksavat itsensä takaisin korkojen kera tulevaisuudessa. 

Lastensuojelun tulee olla viimesijaista ja lasten suojelun ensisijaista

Koskelan surma järkytti joulukuussa, ja keskustelu tapahtumista on jatkunut pitkin kevättä.

Mitä lasten, nuorten ja perheiden tilanteessa tulisi tehdä, jotta näin ei enää tapahtuisi?

Suuntaisin voimavaroja ennaltaehkäisyyn. Se tarkoittaa varhaista tukea ja varhaista puuttumista. Tarvetta lastensuojelun asiakkuudelle voidaan ehkäistä ennen kuin todellinen tarve siihen syntyy. Ennaltaehkäisyn kannalta viranomaisten välinen yhteistyö on keskeistä. Yhteistyö esimerkiksi neuvolan, varhaiskasvatuksen, koulun ja sosiaalitoimen välillä tulee olla saumatonta.

Vaikka ennaltaehkäisy on tärkeää, niin myös varsinaisessa lastensuojelussa resurssien tulee olla riittävät. Resursseja ei ole rajattomasti, mutta on tärkeää todeta ääneen, että lisäresursseja tarvitaan. Lastensuojelun pitää ehtiä tehdä muutakin, kuin sammuttaa tulipaloja.

Lastensuojelussa on valtakunnallisesti myös rakenteellisia ongelmia, jotka heijastuvat Helsinkiin. Suomessa on pulaa sosiaalityöntekijöistä. Tämä heijastuu kuntiin rekrytointivaikeuksina. Sosiaalityöntekijöitä on koulutettava lisää eli yliopistoihin on lisättävä sosiaalityön pääaineen aloituspaikkoja. Sosiaalityöntekijöiden suurempi määrä auttaisi rajaamaan lastensuojelun asiakasmäärät tavoiteltuun 30een asiakkaaseen per sosiaalityöntekijä.

Vanhemmilla ja huoltajilla on ensisijainen vastuu lapsen kasvatuksesta ja kehityksestä. Perheille on tarjottava tukea, kun tilanne sitä vaatii. Lastensuojelun avohuollon tukitoimien tulee olla kattavat. Lastensuojelun tukitoimia ovat muun muassa perhetyö, kotipalvelu ja tukiperheet. Lisäisin Helsingissä lastensuojelun tehostettuun perhetyöhön sosiaaliohjaajien vakansseja. Uskon, että tällä olisi positiivinen vaikutus helsinkiläisten lastensuojelun piirissä olevien perheiden hyvinvointiin.

Jos lastensuojelun tukitoimet eivät auta, viimeisenä keinona on huostaanotto. Helsingissä tulee olla riittävästi resursseja, jotta huostaanottoja ja lastensuojelun sijoituksia voidaan toteuttaa.

Tulevalla valtuustokaudella Helsingin tulisi asettaa tavoitteeksi lasten, nuorten ja perheiden tukeminen sekä syrjäytymisen ehkäisy. Tässä työssä on tärkeää ymmärtää, että lasten suojelu on koko yhteiskunnan tehtävä. Lastensuojelun tulee olla viimesijaista ja lasten suojelun ensisijaista ja kaikkien vastuulla. 

Tasa-arvo ei ole valmis

Tänään 19.3 on Minna Canthin päivä, joka tunnetaan myös tasa-arvon päivänä. Suomi ei ole vielä tasa-arvoinen ja työsarkaa riittää. Tässä minun valintani seuraaviksi askeliksi.

Haluan Suomen, jossa perhevapaat jakautuvat nykyistä tasaisemmin. Tiesitkö, että tällä hetkellä Suomessa viidennes isistä ei pidä lainkaan perhevapaata?

Haluan Suomen, jossa huomioidaan perheiden monimuotoisuus ja jossa niin yhden vanhemman perheet, uusperheet, adoptioperheet kuin sateenkaariperheetkin saavat ansaitsemansa arvostuksen.

Haluan Suomen, jossa työt eivät ole niin sukupuolittuneita kuin nykyisin. Jätetään Suomi yhtenä Euroopan sukupuolittuneimmista työmarkkinoista historiaan. Kyse on asenteista, joten lähdetään rakentamaan ei-sukupuolittunutta työelämää jo varhaiskasvatuksesta.

Haluan Suomen, jossa myös kehitysvammaisilla on halutessaan oikeus päästä työelämään. Tällä hetkellä Suomessa työikäisistä kehitysvammaisista henkilöistä on palkkatyössä vain noin 3 prosenttia. Tehdään tilaa entistä useammille!

Tekemistä siis riittää, joten kääritään yhdessä hihat ja ryhdytään hommiin. Hyvää Minna Canthin päivää kaikille!

Kuinka hoidamme tulevaisuudessa läheisemme?

Väestö vanhenee ja tulevat ikäluokat pienenevät. Väestöpyramidi ei ole enää pyramidi.

Miten hoidamme tulevaisuudessa meidän, vanhempiemme ja isovanhempiemme palvelut laadukkaasti? Tämä on vaikea kysymys, jota ei voi vältellä, vaan ratkaisuja on löydyttävä. Työskennellessäni yli 65-vuotiaiden sosiaalityössä sosiaalityöntekijänä, ymmärsin kuinka tärkeästä asiasta on kysymys.

Haasteena on saada hoitohenkilökunta riittämään sekä kotihoitoon että pitkäaikaisempaan asumiseen. Luvatun hoitajamitoituksen vesittyminen on kuvaava esimerkki siitä, kuinka haastavaa on saada hoitohenkilökuntaa. Ratkaisu – vähättelemättä hoitajamitoituksen tärkeyttä tietyissä paikoissa –  ei ilmiselvästi voi olla vain tietyn luvun asettaminen, johon ei kuitenkaan käytännössä päästä.

Resursseja tarvitaan lisää, mutta se ei yksin riitä. Tarvitaan myös uutta teknologiaa, uusia työntekijöitä ja uutta ajattelua.

Työperäinen maahanmuutto on yksi avain ratkaisuun hoitohenkilökunnan saamisen osalta, mutta tämän lisäksi vanhustenhuollossa tullaan tarvitsemaan innovaatioita. Robotiikka ja digitalisaatio helpottavat ja tulevat helpottamaan hoitoa vielä lisää, mutta etenkin sosiaaliset innovaatiot ovat tärkeässä roolissa. Helsingin tulee olla innovaatiomyönteinen kaupunki ja työnantaja.

Yksi suosikkini sosiaalisesta innovaatiosta on ikäihmisten yhteisöllinen asuminen, joka tarkoittaa esimerkiksi soluasuntoja, joissa jokaisella asukkaalla on oma huone ja yhteinen olohuone.

Miten tällainen innovaatio sitten auttaisi esimerkiksi vähentämään kustannuksia? Yhteisöllisellä asumisella voidaan lievittää monen ikäihmisen kokemaa yksinäisyyttä ja ennaltaehkäistä yksinäisyyden aiheuttamia terveysongelmia. Merkittävä osa ikäihmisistä asuu tällä hetkellä yksin ja, jos yksinäisyyteen ei puututa, tulee se aiheuttamaan yhteiskunnalle isoja kustannuksia.

Loppuun haluan painottaa, että Helsingin on joka tapauksessa taattava ikääntyville ihmisille riittävän tasokas hoito. Kaupungin tulee turvata kotihoidon laatu ja taata pitkäaikaishoitopaikka ikäihmiselle, joka ei enää pysty asumaan kotona kotihoidonkaan turvin. Helsingin tulee olla kaupunki, joka tuntee vastuunsa ja huolehtii heistä, jotka ovat avun tarpeessa.

Hätämajoitus

Talven pakkasilla jokaiselle on tärkeää lämmin yösija. Jotkut voivat majoittua sukulaisilla ja tuttavilla, toisilla taas ei aina ole paikkaa, johon mennä. Hätämajoitus on lain takaamaa viimesijaista majoitusta, joka järjestetään nimenmukaisesti hätätilanteessa. Helsingin kaupungin järjestämänä on tarjolla hätämajoitusta muun muassa Hietaniemenkadun palvelukeskuksessa, joka tarjoaa tärkeää palvelua asunnottomille. Helsingissä on kuitenkin huutava pula omasta pelkästään asunnottomille naisille suunnatusta hätämajoituksesta. Asunnottomat naiset ovat yhteiskunnassa erityisen haavoittuvassa asemassa ja heillä on suuri uhka kohdata hyväksikäyttöä ja väkivaltaa. Kyseessä on kriittinen palvelun tarve yhteiskuntamme kaikkein heikoimmassa asemassa oleville, joka tulisi täyttää ensi sijassa.