Lastensuojelun tulee olla viimesijaista ja lasten suojelun ensisijaista

Koskelan surma järkytti joulukuussa, ja keskustelu tapahtumista on jatkunut pitkin kevättä.

Mitä lasten, nuorten ja perheiden tilanteessa tulisi tehdä, jotta näin ei enää tapahtuisi?

Suuntaisin voimavaroja ennaltaehkäisyyn. Se tarkoittaa varhaista tukea ja varhaista puuttumista. Tarvetta lastensuojelun asiakkuudelle voidaan ehkäistä ennen kuin todellinen tarve siihen syntyy. Ennaltaehkäisyn kannalta viranomaisten välinen yhteistyö on keskeistä. Yhteistyö esimerkiksi neuvolan, varhaiskasvatuksen, koulun ja sosiaalitoimen välillä tulee olla saumatonta.

Vaikka ennaltaehkäisy on tärkeää, niin myös varsinaisessa lastensuojelussa resurssien tulee olla riittävät. Resursseja ei ole rajattomasti, mutta on tärkeää todeta ääneen, että lisäresursseja tarvitaan. Lastensuojelun pitää ehtiä tehdä muutakin, kuin sammuttaa tulipaloja.

Lastensuojelussa on valtakunnallisesti myös rakenteellisia ongelmia, jotka heijastuvat Helsinkiin. Suomessa on pulaa sosiaalityöntekijöistä. Tämä heijastuu kuntiin rekrytointivaikeuksina. Sosiaalityöntekijöitä on koulutettava lisää eli yliopistoihin on lisättävä sosiaalityön pääaineen aloituspaikkoja. Sosiaalityöntekijöiden suurempi määrä auttaisi rajaamaan lastensuojelun asiakasmäärät tavoiteltuun 30een asiakkaaseen per sosiaalityöntekijä.

Vanhemmilla ja huoltajilla on ensisijainen vastuu lapsen kasvatuksesta ja kehityksestä. Perheille on tarjottava tukea, kun tilanne sitä vaatii. Lastensuojelun avohuollon tukitoimien tulee olla kattavat. Lastensuojelun tukitoimia ovat muun muassa perhetyö, kotipalvelu ja tukiperheet. Lisäisin Helsingissä lastensuojelun tehostettuun perhetyöhön sosiaaliohjaajien vakansseja. Uskon, että tällä olisi positiivinen vaikutus helsinkiläisten lastensuojelun piirissä olevien perheiden hyvinvointiin.

Jos lastensuojelun tukitoimet eivät auta, viimeisenä keinona on huostaanotto. Helsingissä tulee olla riittävästi resursseja, jotta huostaanottoja ja lastensuojelun sijoituksia voidaan toteuttaa.

Tulevalla valtuustokaudella Helsingin tulisi asettaa tavoitteeksi lasten, nuorten ja perheiden tukeminen sekä syrjäytymisen ehkäisy. Tässä työssä on tärkeää ymmärtää, että lasten suojelu on koko yhteiskunnan tehtävä. Lastensuojelun tulee olla viimesijaista ja lasten suojelun ensisijaista ja kaikkien vastuulla. 

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *